Vaivasenluu eli Hallux Valgus tarkoittaa tilannetta, jossa isovarvas alkaa kääntymään muita varpaita kohti. Taustalla on jalan ponnistustoiminnan häiriö, joka voi muuttaa askelluksen biomekaniikkaa. Tällöin estyy usein windlass-mekanismi, jossa isoa varvasta nostaessa ylöspäin holvikaari kohoaa. Hallux valgukseen yhteydessä voi esiintyä muitakin jalkaterän ongelmia, kuten lättäjalkaisuutta tai jalkapöydän pienten nivelten kulumaa. Nämä ongelmat liittyvät usein 1.säteen lisääntyneeseen joustoon kuormitustilanteessa ja jalkaterän virheelliseen asentoon liikkuessa. Isovarpaan tyvinivelen virheasennon seurauksena jalkaterän sisäosan ponnistusstabiliteetti heikentyy ja viereisten jalkapöydänluiden kuormitus lisääntyy. (metatarsalgia) Seurauksena on vääntörasituksen lisääntyminen nilkan alueella painopisteen keikahtaessa sisään, jolloin toinen jalkapöytäluu joutuu toimimaan ikään kuin tukivartena.
Yleinen ongelma vaivasenluun taustalla on pitkittynyt pronaatio eli jalkaholvin liiallinen jousto ponnistusvaiheessa. Pronaatiosta tulee häiriö VASTA silloin, kuin holvikaaren jousto pitkittyy tai kestää koko tukivaiheen ajan.
Toinen häiriötyyppi voi olla liikaa supinoiva jalka. Tällöin paino kulkee askelluksessa korostuneesti jalkaterän ulkosyrjää pitkin. Jalkaterän sisäsyrjän kontakti alustaan vähenee ja vakautta lisätään varpaiden koukistuksella. Tämä estää isonvarpaan toimintamekanismin. Supinaatiohäiriö voi olla myös seuraus alkavasta pronaatio-ongelmasta.
Lihasepätasapaino on keskeinen tekijä toiminnallisen vaivaisenluun syntymisessä. Epätasapainossa oleva lihaksista aiheuttaa ajan kuluessa koko tukijärjestelmän pettämisen. Rasituksessa lihasten tehtävä on ylläpitää riittävää voimantuottoa, joka estää luisten rakenteiden romahtamisen. Lihasten heikko suorituskyky kasvattaa nivelsiteiden kuormitusta. Nivelsiteet eivät pysty venyttymään loputtomiin vastustaessaan kehon massasta aiheutuvia voimia.
Vaivasenluu-ongelman taustatekijän tunnistaminen on edellytys fysioterapian suunnittelussa ja kävelyntekniikan ohjaamisessa. Pronaatiotuennalla ei voida tuottaa ensimmäisen jalkapöytäluun ponnistavaa voimaa, jolloin pohjallinen tai muut ulkoiset tuet eivät voi olla ainut hoitomuoto. Normaali ponnistuskyky on jalkaterän anatomian ja stabiliteetin lisäksi riippuvainen jänteiden ja lihasten oikea-aikaisesta ja riittävästä toiminnasta.
Kineettisen ketjun toimintaperiaatteiden ja painovoiman vaikutuksen ymmärtämiseen pyrkivä lähestymistapa palvelee erityisesti jalkaterä- ja alaraajafysioterapiaa, jossa hoidetaan nykyisin liikkuvaa, ei paikoillaan olevaa asiakasta.
Fysioterapiassa pyritään palauttamaan jalkaterään vaikuttavien lihasten, kuten peroneus longus, tibialis posterior ja flexor hallucis longus lihasten toimintaa. Fysioterapiassa tulee huomioida koko alaraajan biomekaniikka, erityisesti lonkan ulkokiertäjät sekä loitontajat.
Klemola, Tero. 2011. Vaivasenluu- monta tapaa hoitaa. Duodecimlehti.
Väyrynen & Flink. 2017. Jalkaterveys.
Saarikoski, Stolt & Liukkonen. 2010. Terveet Jalat.