Artikkelit

Tukipohjalliset



Yksilöllisiä tukipohjallisia käytetään tarvittaessa osana fysioterapiaa. Tukipohjalliset tehdään usein ohjaamaan jalan toimintaa ja kuormittumista, mutta niitä voidaan käyttää myös osana kivunhoitoa. Joskus tukipohjallisten käyttö voi olla tarpeen vain tilapäisesti harjoittamisen tukena.

 

Alaraajojen ongelmat ilmenevät usein kipuina tai väsymyksenä jalkaterissä, selässä, polvissa tai lantionalueella. Ongelmiin saa helpotusta aktiivisella harjoittelulla, oikealla jalkinevalinnalla ja yksilöllisillä tukipohjallisilla. Alaraajafysioterapiassa tarkan ja yksilöllisen tutkimuksen perusteella laaditaan hoitosuunnitelma. Yksilölliset pohjalliset voivat olla osa hoitoa. Lisäksi tehdään henkilökohtainen harjoitusohjelma ja ohjataan sopivat kotiharjoitteet. Samalla annetaan opastusta sopivista kengistä ja oikeanlaisesta kävely- tai juoksutekniikasta.

 

Tukipohjallisten tehtävänä on:
- parantaa jalan toimintaa liikkeen aikana
- tasapainottaa alaraajan ja koko vartalon kuormittumista
- aktivoida jalkaterän toimivuutta
- vähentää rasitusta, sekä kipu- ja väsymystiloja
 

Jalan toiminnan muuttaminen onnistuu harvoin pelkästään tukipohjallisen avulla. Ratkaisevan tärkeää on aina selvittää, mitkä tekijät aiheuttavat oireen. Kuntoutuksen tulee kohdistua ensisijaisesti syiden korjaamiseen.

 

Tukipohjallisten valmistus
 

Ohjaavat tukipohjalliset valmistetaan aina tarkan tutkimisen perusteella. Samalla tutkitaan mahdolliset luisten rakenteiden poikkeavuudet, liikkuvuus ja voimatasot. Saatua tietoa verrataan liikkumisesta ja seisoma-asennosta saatavaan tietoon, jolloin saadaan kokonaisnäkemys alaraajojen ja koko vartalon toiminnasta. Kävelyn ja juoksun analysointi on tärkeässä roolissa sekä yksilöllisen harjoitusohjelman laatimisessa että pohjallistarpeen arvioinnissa.

Pohjalliset tehdään paikan päällä saman fysioterapeutin toimesta, joka asiakkaan tutkii. Tutkimisen perusteella mietitään mihin ja minkälaisia kiilauksia käytetään, jotta jalan toimintaan pystytään vaikuttamaan. Kiilapalat muotoillaan itse eri materiaaleista, emmekä käytä isojen toimijoiden valmiita muotteja

Muotinotto on helppo ja nopea toimenpide. Lämmitetty tukipohjallinen asetetaan yksi kerrallaan muotinottotyynyille, jonka jälkeen asiakas astuu niiden päälle. Asiakas seisoo pohjallisten päällä n. 20–30 sekuntia, jolloin ne jähmettyvät yksilölliseen muotoonsa. Sen jälkeen niihin muotoillaan ja liimataan kiilapalat, jotka lopuksi hiotaan lopulliseen muotoonsa. Asiakas saa pohjalliset yleensä saman viikon aikana käyttöönsä. Pohjallisten toimivuus ja sopivuus tarkastetaan asiakkaan kanssa kontrollikäynnin yhteydessä, jolloin pohjallisiin voidaan tarvittaessa tehdä vielä lopulliset hienosäädöt.

Onko yksilöllisistä pohjallisista apua?
 

Jalkoihin kohdistuu voimia kahdesta eri suunnasta. Kehon paino tuottaa voiman alaspäin ja alusta, jolla seistään tai liikutaan kohdistaa voiman ylöspäin. Näin ollen jalkaan kohdistuu merkittävää kuormitusta kahdesta vastakkaisesta suunnasta. Yksilöllisillä pohjallisilla on mahdollista kohdistaa näitä voimia jalan kannalta optimaalisemmin ja tasaisemmin. Mikäli jalkaan on syntynyt kiputila, jonka terapeutti on todennut aiheutuvan esimerkiksi asentomuutoksesta, pyritään pohjallisella vähentämään kipualueelle syntyvää kuormitusta tai painetta.

 

Yksilöllisiä tukipohjallisia voidaan käyttää moneen eri vaivaan
-       plantaarifasciitti

-       vaivasenluu (hallux valgus)

-       päkiän alueen kivut

-       akillesjänneongelmat

-       tibialis posteriorin toimintahäiriö

-       penikkatauti

-       nivelten kulumamuutokset (jalkaterän alueella, polvi ja lonkka)

-       lonkan alueen ongelmat

-       alaraajojen pituusero

 

Tärkeää huomioitavaa!
Jalkojen ongelmien kuntoutus koostuu AINA muustakin kuin pohjallisten tekemisestä. Ammattilainen osaa arvioida hyötyykö asiakas pohjallisista, osaa valita oikeanlaiset materiaalit, tehdä pohjallisiin tarvittavia muutoksia sekä ohjata juuri kyseiseen vaivaan sopivat yksilölliset harjoitteet. Toisinaan pohjallisten käyttö on tarvittavaa vain hetkellisesti muun terapian tukena, mutta toisinaan pohjallisia on syytä käyttää pidempään. Ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että pohjalliset heikentäisivät alaraajojen lihaksia

Yksilölliset pohjalliset ovat turvallinen apu jalkaongelmissa.

 

(1.) Burns J, Landorf K, Myan M et al. Interventions for the prevention and treatment of pes cavus. Cochrane Database of Systematic Reviews. 2007; 17.

(2.) Hawke F, Burns J, Radford J, Toit V. Custom-made foot orthoses for the treatment of foot pain. Cochrane Database of Systematic Reviews. 2008; 16.

(3.) Rodrigues P, Ferreira A, Pereira R et al. Effectiveness of medical-wedge insole treatment for valgus knee osteoarthritis. Arthritis and rheumatism. 2008; 15: 603-608.

(4.) Ahmed, Sayed & Barwick, Alex & Butterworth, Paul & Nancarrow, Susan. Footwear and insole design features that reduce neuropathic plantar forefoot ulcer risk in people with diabetes: a systematic literature review. Journal on Foot and Ankle Research. December 2020, 13.

(5.) James A, Williams C, Haines T. Effectiveness of interventions in reducing pain and maintaining physical activity in children and adolescents with calcaneal apophysis (Sever’s disease): a systematic review. Journal of Foot and Ankle Research. 2013; 6: 16.

(6.) Arias-Martin I, Reina-Bueno M, Munuera-Martines P. Effectiveness of custom-made orthoses for treating forefoot pain: a systematic review. International Orthopaedics. 2018; 42: 1865-1875.

(7.) Gabriner M, Braun B, Houston M, Hoch M. The Effectiveness of Foot Orthotics on Improving Postural Control in Individuals with Chronic Ankle Instability: A Critically Appraised Topic. Journal of Sports Rehabilitation. 2013; 24: 68-71.

(8.) Vuurberg, Gwendolyn, Hoorntje, Alexander, Wink, Lauren, van der Doelen, Brent, van den Bekerom, Michel, Dekker, Rienk, van Dijk, Niek, Krips, Rover, Loogman, Masja, Ridderikhof, Milan, Smithuis, Frank, Stufkens, Sjoerd, Verhagen, Evert, de Bie, Rob & Kerkhoffs, Gino 2018. Diagnosis, treatment and prevention of ankle sprains: update of an evidence-based clinical guideline. British Journal of Sports Medicine 3/2018. 1-15.


Takaisin artikkeleihin